Makumatkasi toimittajat

Kesä 2017 oli haasteellinen,oli kylmää ja sateista. Hellepäiviä oli vain muutama tai Ei tainnut sittenkään olla. Kasvit ja marjat kärsivät kylmyydesta, sateesta ja tuulesta. Kun oli hillan kukinnan aikaan suot olivat valkoisenaan hillan kukista. Sitten tuli sateet ja tuulet, odotettiin että miten käy hillan. Ensin näytti ihan mukavalta, mutta viimeinen niitti oli pakkasyö seitsemäs heinäkuuta. Ei tullut hillaa, mustikkaa, puolukkaa eikä kaarnikkaakaan. Sienimetsässä juoksin hakemassa kangasrouskuja porojen kanssa kilpaa, pakkanen vei loput. Porotkaan eivät meän perällä saaneet sienistä ravintoa koska tatteja ei vain kasvanut! Lapin kesä on lyhyt…

Pysyvä lumi satoi marraskuussa. Nyt on helmikuu 2018 kun kirjoitan tätä. Lunta ei ole ollut näin paljon moniin vuosiin ja pakkasetkin ovat kiusanneet meitä koko talven. -22-34,5 astetta ihan koko talven, mutta onneksi nyt näkyy aurinko ja se alkaa jo lämmittämäänkin. Ihanaa … kesää odotellessa!

Uusi kausi käynnistyy jälleen ja on ilo kertoa teille mistä tämän kauden annoksemme koostuvat. Olemme ylpeitä loistavista toimittajistamme jotka kalastavat, metsästävät, kasvattavat ja keräävät teitä varten raaka-aineita joista valmistamme maukkaat ateriat Pihvikeisariin ja Sarakkaan.

Poronlihan saamme Kotaporosta, josta meille tulee paistikäristys, sisäfile, maksa, kieli, poron verimakkara sekä kylmäsavuporo. Savustetun poronsydämen valmistaa Pääkkölän Matti Raattamasta. Hirvenvasat kaatoi meille perinteisesti Kolarin metsästäjät ry.

Karhuja ostimme tänä vuonna kaksi. Alla olevasta tarinasta voi lukea kuinka Lasse Väisänen, Henri Märsynaho ja koirakko Janne Manninen ja Taikakairan Huugo kaatoivat karhun, jota nautitaan Pihvikeisarissa tulevana kautena. Toisen karhumme saimme Inarista.

Metso tulee lain mukaan joen toiselta puolelta Ruotsista koska suomalaista emme saa myydä. Riekot ja jänikset meille pyytää Juho Keskitalo Enontekiön Vuontisjärveltä.

Karitsamme kasvattaa Martti Kinisjärvi Kaalimaan tilalla Pokan kylässä.

Lapin Kaamosliha/Ari Lohiniva savustaa meille hirven ja karhun lihamme sekä purkittaa täysliha säilykkeet kuten karhu ja vorschmack.

Maukkaat pihvilihat toimittaa meille Baron´s Food.

Uutuutena meillä on kotimaista biisonia Karjalohjan biisonitilalta.

Inarin siian meille toimittaa Calasta Oy Jäälistä Oulun läheltä jolta saamme myös kylmäsavulohen. Pöyrisjärveltä saamme ahventa, taimenta sekä lämminsavuhaukea nuorilta kalastajilta Marjo Maggalta ja Miikka Vanhapihalta. Savumuikut toimittaa Kuusamon kalajaloste Kuusamon kitkajärvestä. Haukea meille kalasti Pääkkölän nuoret miehet Raattamasta ja Pekkalan Jouko Ylläsjärveltä.

Oranssin Luomuporkkanan kasvattaa meille Paavo Pulkkinen Haukivuoresta. Luomunauriin kasvattaa Pentti Rantatorikka Tervolasta. Valkosipulit ja chilit kasvoivat tänä vuonna meillä Kurtakossa hyvin, omassa puutarhassa. Kokonaisen ohrasuurimon,kaurahiutaleet,kaurajauhon ja grahamjauhon saamma Tervolan myllyltä. Chevre-vuohenjuuston valmistaa Kolatun juustola Somerolla. Lapinjuuston meille valmistaa perinteitä vaalien Maakerkelän juustola Kemijärvellä. Kirnuvoin valmistaa Peltolan juustola Suonenjoella.

Tuoretuotteet toimittaa Chipsters eli Pottu Timppa Kaukosesta.

Tänä vuonna pakkanen vei sienet. Sain kuitenkin kerättyä rouskuja niin että saimme etikkasieniä tehtyä Sarakan noutopöytään ja PihviKeisarissa tarjottavan marinoidun jäniksenfileen kaveriksi. Löysin yhden matsutaken ja kolme tattia. Porotkin söivät rouskuja kun ei muuta sieni ruokaa ollut. Onneksi meillä on Holopaisen Esko, Sienestä Oy, josta saimme suolasienet.

Villiyrttien kerääjänä kiitämme myös lämpimästi Gerstiä Äkäsjokisuulta, Jaanaa Kukkolankoskelta, Eijaa Rauduskylästä… Kiitämme myös Eijaa ja Marttia koska ilman heitä ei olisi maukasta salaatinkastiketta ja teräviä veitsiä… Villivihannekset ja yrtit kasvoivat erittäin hyvin kun oli viileä kesä, ei ollut tuhohyönteisiä pilaamassa runsasta satoa. Onnellinen saan olla minun luottopoimijoista marjapuolella, Ulla Kittilästä, Satu, Eija… sekä monta muuta. Siitä iso kiitos myös!

Oman kasvimaan sadon voitte maistaa annoksissamme. Viljelemme paljon yrttejä ja kasviksia, mm. porkkanaa ja härkäpapuja, jota voitte maistaa ravintola Sarakassa. Parhaan sadon antoivat viime kesänä 2017 chili ja ranskalainen rakuuna, joka on kasvimaamme helmi, timjami, basilika, persilja, ruohosipuli, vadelma, kehäkukka, ruiskaunokki, kumina. Ruusujuuresta nostimme toisen sadon, josta valmistetaan siirappia.

Ilman kermaa, voita, sokeria ja jauhoja sekä paljon muitakin kuivatuotteita tarvitsemme ja ne toimittaa meille Meira Nova Oulu. Kasvishovi Oulusta on myös suuresti matkassa ja toimittaa meille varsinkin marjapuolen juttuja.

Näistä syntyy taas mieleenpainuva ja maukas Makumatka Pihvikeisarissa ja Sarakassa.

Tervetuloa!

Jaana, Tomi ja henkilökunta

Pieni tarina karhunkaadosta

Teksti Janne Manninen


Metsästämme pienellä porukalla karhuja Suomussalmen ja Taivalkosken alueella. 23.8.2017 Lasse Väisänen löysi merkkejä karhun liikkeistä noin klo kolmen aikaan iltapäivällä. Karhu oli käännellyt kantoja ja syönyt niistä löytämiään muurahaisten toukkia sekä munia.

Pojat soittelivat minua ja koiraani Taikakairan Huugoa paikalle. Koska kello oli jo iltapäivän puolella, epäröin hieman kannattaako lähteä paikalle koska yleensä jäljet eivät enää haise riittävästi koiralle. Lähdin kuitenkin paikalle, koska Lasse kertoi oman koiran merkanneensa jälkiä maastosta. Lasse ei halunnut löysätä omaa koiraansa irti koska se oli juossut jo aikamoisen määrän edeltävinä päivinä. Saavuin paikalle n.klo 16.30 ja lähdimme Lassen kanssa liinaamaan jälkiä maastoon. Noin kilometrin kuljettuamme koirani Huugo merkkasi jälkiä maastoon. Hetken tutkittuamme jälkiä, totesimme niitten olevan karhun!!


Löysäsin Huugon irti. Koira lähti seurailemaan jälkiä, noin puolentoista kilometrin seuraamisen ja yhden tien ylityksen jälkeen "pärähti" haukku päälle. Arvelin heti haukussa olevan karhun, koska haukkutiheys jäi alle 80h/min. Haukku siirtyi hiljalleen noin kilometrin matkan pysähtyen taimikkoon. Kaverit kävivät varmistamassa tienylityksestä,
että kyseessä olisi karhu. Näin ilmoitus tuli, tassun leveys n.12-13cm.


Opastin kaverit tietämilleni kulkupaikoille passiin ja lähdin itse hiipimään haukulle. Haukku pysyi hyvin paikoillaan taimikossa. Nyt jo haukkutiheys oli normaali n 90h/min. Olin päässyt jo 20 metrin päähän haukusta ja pystyin jo näkemään koirani, joka haukkui tiheään kuusipuskaan. Äänettömäsi eteneminen lähemmäs oli mahdotonta johtuen
risukosta ja jäin odottamaan paikoilleni jos karhu näyttäytyisi. Odottelin 5-10 min paikallani. Olin hieman laitatuulessa ja arvelin että jossain vaiheessa karhu näyttäytyy kun saa vihiä minusta, mutta turhaan. Karhu pakeni pohjoisen suuntaan muutama satametriä jääden taas seisontahaukkuun. Yritin uudelleen haukkuun ja pääsin n. 60 metrin päähän,
mutta totesin taimikon olevan liian tiheä, joten päätin ajaa karhua passimiesten suuntaan.
Kävelin haukkua kohti hiljalleen ja haukku lähti etenemään halutusti kohti passilinjaa.

Noin 500-800 metriä kävelytin karhua joka piti minuun n. 200 metrin välimatkan koko
ajan. Näin tutkasta että haukku olisi aivan kohta passilinjassa ja kuului
kaksi laukausta aivan peräkkäin. Kuulin laukauksista että ne tulivat eri
suunnista ja molemmat osuivat!! Oliko Huugon kahdeksas haukkuun ammuttu
karhu totta? Kävelin passilinjan luo ja siellä jo kaverit kättelivät toisiaan ja Huugo sai ansaittuja rapsutuksia.

Klo 18.30 kaatui karjalankarhukoira Taikakairan Huugon #8 Karhu. Uroskarhulla oli elopainoa 110 kg eli kyseessä oli nuori uros. Etutassun leveys 13 cm. Ampujina Lasse Väisänen sekä Henri Märsynaho. Koirakko Janne Manninen/ kku Taikakairan Huugo.